JyriAstokari

Suomen Karl Marx and Friedrich Engels

 

Suomessa mennään aika nopeasti utopistisiin tunnelmiin kun kahden puoleen puheenjohtajat olevansa äärivasemmistolaisia kommunisteja. Touko Aalto sanoi olleensa nuorena kommunistisessa nuorisojärjestössä huutamassa maailmalle tuskaansa ja olisi ollut minkä vain ääriliikkeen kannustajan koska oli niin paha olla. Hän onneksi näki miten itänaapurin autoritäärinen ja ihmisyyttä sortava kommunismi ei ollutkaan sitä mitä piti. Hän tosin sanoi että kommunismissa ei ideologiana ole mitään vikaa vaan sen toteuttajat olivat väärillä jäljillä.

 

 Li Anderson taas kertoo suoraan olevansa Marxisti. Vanhat kunnon luokkaerot tahdotaan esiin ottava ideologia joka esittää kansan kahtena, työväkenä ja porvareina. Harmaata aluetta ei ole vaan olet joko työväen puolella tai sitä vastaan. Nykyään tämä kuitenkin on muuttunut kulttuurimarxismiksi joka on helpommin ujutettava jokapäiväiseen politiikkaan ja arkeen. Enää ei ole kahtiajakoa työn tai rahan perusteella vaan vertailuryhmää voidaan halkoa lukemattomilla tavoilla. Tämän on helppo löytää nykypäivän uutisnarratiiveissa jossa kerrotaan ryhmän x olevan sorrettu, rasistisoitu tai fasistisoitu. Mitä useammin tämä sortaja on ns. yhteiskunnan vanhoja normeja edustava yksilö.

 

Mikä ihme mielisairaus ajaa suomalaisia uskomaan sosialismiin ja kommunismiin? Miksi suomessa voi suoltaa tällaista sontaa julkisuudessa ilman että saisi hyvin nopean palautuksen kolhoosiin. Juuria myöten virheellisen ideologian selittely on täysin absurdia. Se ei silti ole mitään ihmeellistä, vuosikymmenet ovat sosialistit väittäneet että kommunismiutopia olisi mahdollista jos se vain tehtäisi oikein ja sitä kontrolloisi oikeat ihmiset. Olkaa erittäin varuillanne tällaisten ihmisten kanssa! Se joka sanoo että pystyisi tekemään kommunismin tai sosialistisen valtion oikein on joko idiootti tai psykopaatti. Sosialismi vaipuu aina, missä ikinä sitä käytetään tai ketä ikinä sitä käyttää kansanmurhiin, totalitarismiin ja demokratian täydelliseen katoamiseen. Muista, sosialisti ei rakasta köyhää vaan vihaa rikasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Se on se sama mielisairaus joka saa ihmisen äänestämään perussuomalaisia.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Toukon nuoruuden hairahdus lienee lievempi, tietoisuus fjoosan runsaasta tarjonnasta punabileissä. Make love, not war...

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

", vuosikymmenet ovat sosialistit väittäneet että kommunismiutopia olisi mahdollista jos se vain tehtäisi oikein ja sitä kontrolloisi oikeat ihmiset"

Niinhän ne kuvittelevat, mutta perimmäinen ongelma ei liene oikeiden kontrolloijien löytyminen vaan oikeiden kansalaisten löytyminen ja se onkin jo kertaluokkaa kinkkisempi ongelma.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomessa elettiin hetken aikaa kommunistista utopiaa, joka osui 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 väliselle ajalle. Silloin ei ollut herroja eikä narreja, vaan kansa puhalsi yhteen hiileen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Juoksuhaudoissa jokainen oli tasavertainen. Politrukit eivät valvoneet tasa-arvoa, eikä kukaan ollut toista tasa-arvoisempi. Jokaisen panos yhteisen hyvän eteen oli merkittävä.

Utopia päättyi välirauhan sopimiseen.

Duunari palasi tehtaaseen, tehtaanjohtaja omalle pallilleen. Yhteiskunnalliset roolit palautuivat. Suomi palasi kapitalismin autuuteen.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Juoksuhaudoissa jokainen oli tasavertainen. Politrukit eivät valvoneet tasa-arvoa, eikä kukaan ollut toista tasa-arvoisempi. Jokaisen panos yhteisen hyvän eteen oli merkittävä."

Kyllä siellä juoksuhaudoissakin herrat oli herroja ja seurustelivat keskenään komentokorsulla tai upseerikerhossa. Tavallinen duunari eleli siellä korsussa muiden duunareiden kanssa. Herrat määräsi että minne mennään ja duunari totteli, tai joutui sotaoikeuteen.

Luokkaerot säilyivät sotaväessä ja vain korostuivat siellä.

Tänä päiivänäkin vielä luokkaerot syntyvät armeijassa. Jotkut koulutetaan siellä herroiksi ja ne jotka eivät ole herroja opetetaan niitä pokkuroimaan.

----------------------

Kapitalismi on hyvä siksi että siinä toistuu apinalauman hierarkinen systeemi. Johtajat määrää, muut tottelee.

Kommunismi on vain idea joka ei toimi. Sitä ei voida soveltaa siksi että apinalauma ei voi toimia ilman johtajaa ja arvohierarkiaa, jossa jokainen tietää oman paikkansa.

Jos hierarkiaa ei järjestetä muuten, se järjestyy itsestään. Korkea-arvoisuus saavutetaan kiusaamalla. Kiusatut ovat lauman alimmalla arvo-asteella, kiusaajat on ylimmällä asteella. Ne jotka vain katsovat päältä, puuttumatta kiusaajan toimiin, tai olemalla kiusaajan hännystelijöitä, pääsevät keskikastiin.

Sillä tavoin me käyttäydytään, se on ihmisen luonto.

Ihminen on kapitalistinen eläin, eikä mikään kommunistinen eläin.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Olet Arto sillä lailla väärässä, että talvisodassa samassa korsussa saattoivat palella sekä sahan omistaja että tukkijätkä, tilallinen ja kauppias, kamreeri ja satamajätkä.

Nykyisin sama tilanne saattaa kuvainnollisesti toistua korkeintaan julkisessa saunassa.

Upseerit toki olivat upseereita, mutta pataljoonanpäälliköistä alaspäin ei aikaa vietetty upseerikerholla, vaan etulinjan tuntumassa samalla lailla perse jäässä kuin tavallisella mosurillakin.

Rintamalla oli jopa kansanedustajia. Tämän päivän kansanedustajat seisovat etujoukoissa ainoastaan silloin kun päätetään kansanedustajien eduista.

Talvisodan tilannetta lähemmäs ei yhteiskunnallisesti tasa-arvoista Suomea tulla pääsemään koskaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #6

"Talvisodan tilannetta lähemmäs ei yhteiskunnallisesti tasa-arvoista Suomea tulla pääsemään koskaan."

Minä en ole ollut talvisodassa, mutta armeijassa olin.

Työelämässä olen kohdannut enemmän tasa-arvoisuutta kuin armeijassa tai koulussa.

Kaikki riippuu siitä sattuuko porukkaan alffa-apinoita, niitä tyyppejä jotka näkee itsensä luonnostaan johtajina ja käyttävät aikaa ja näkevät vaivaa liittolaisten hankkimiseksi ja juonien punomiseksi, valta-aseman hankkimiseksi ja sen pönkkäämiseksi.

On erittäin miellyttävä tilanne jos porukkaan ei satu näitä alffa-apinoita, luonnollisia johtajia, simputtajia ja tyranneja.

Yhteistyö voi sujua miellyttävällä ja tasa-arvoisella tavalla vaikka joku onkin muodollisesti johtaja, jos hän ei satu olemaan alffa-apina, siis tätä kiusaala- tyranni-johtaja-ainesta.

Mutta se että jossain tilanteessa jossain porukassa voi toimia aito yhteistyöhenki ei muuta miksikään sitä että ihmisyhteisö on apinalauma ja sllaisena tulee aina pysymään.

Josain se alffa-apina aina luuraa ja jostain se ilmestyy sotkemaan ja pilaamaan kaikki tasa-arvoiset yhteistyöpyrkimykset.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset