JyriAstokari

Toksinen maskuliinisuus, persvakoäijän kansantauti

 

Jos otsikko aiheuttaa pään raapimista eikä termi ole tuttu niin olet onnellisessa asemassa. Et ole joutunut feminististen uutislähteiden tai ajankohtaisohjelmien aivopesun uhriksi. MeNaiset ja Hesari esimerkiksi ovat jo kovaan ääneen mainostaneet uutta Amerikasta tullutta termiä, jolla saadaan miesten jokapäiväinen käyttäytyminen näyttämään luolamiesten murinalta. Jopa entisen rap-artisti Cheek:in keikalta löytyi tätä toimintaa. MeNaiset julkaisivat testin, jossa jo viidellä kysymyksellä voi nähdä kuinka toksinen on. Toksinen maskuliinisuus ilmenee ehkä vain niille, jotka ovat kuplautuneet yliopistoissa eivätkä ole nähnyt miesten elämää, kuin soijamaitokahviloissa tai sukupuolitutkimusluennoilla. Heihin verrattuna normaalit ammattiduunarit tai professori Kari Enquist lainatakseni ”persvakoäijät” varmasti tuntuvat silottelemattoman öykkäreiltä. Koko yleistyksen ja nimeämisen tarkoitus on pakata miehisyys helposti pilkattavaan muotoon.


Jotta voisimme edes lähestyä termiä niin, on pakko tietää mitä on maskuliinisuus. ”Maskuliinisuus tarkoittaa ominaisuuksia, käyttäytymistä ja rooleja, jotka yleensä liitetään miehen sukupuoleen”. Tämä on keskitietä kulkeva ja mauton wikipedian vastaus. Maskuliinisuus on paljon muuta, se on jotain syvempää, simppeliä ja luonnollista. Tunne joka tulee, kun kaataa puun ilman bensakonetta, korjaa vuotavan sekoittajan tai onnistuu grillaamaan pihvin täydellisesti on maskuliinisuutta. Se on sitä, kun saa kaatuvan pikkulapsen kiinni viime hetkellä, kantaa lapsen sohvalta sänkyyn ja varsinkin sitä, kun kyynel silmässä saattaa tyttären alttarille. Persvakoäijät edustavat mielestäni juuri tervettä maskuliinisuutta, mutta myös sitä mitä kolmannen aallon feminismit kutsuvat toksiseksi maskuliinisuudeksi. 


Anton Vanha-Majamaa kertoo Cheekin keikasta, että ympärillä oli ”kovuutta, aggressiivisuutta ja kilpailuhenkeä, joilla rakennetaan ajatusta siitä, mitä on olla mies”. Häntä oli saanut osumaa olka- ja kyynärpäistä kun ”miesoletetut” tanssivat musiikin tahtiin ja öykkäröivät verbaalisesti. On siis harhaluulo, että suomalainen mies ei puhu, pussaa eikä ainakaan tanssi. Hän luultavasti tarkoitti humalaisia henkilöitä jotka bakkanaalimaisesti irrottelevat kestääkseen tulevaa arjen monotoniaa. Humalaiheilujia löytyy kummaltakin sukupuolelta eikä siihen liity mitenkään ihmisen maskuliinisuus. Miesten haaraistunta, ns. manspreading eli ”äijähaara” on myös käynyt liian vapaan kasvatuksen saaneille hermoon. Olkaa miehet siis varuillanne kahvitunnilla tai palaverissa, ettette vahvenna ”patriarkaattia” liian hyvällä nivusilmanvaihdolla.


Kolikolla on aina kaksi puolta, mitä siis on toksinen feminiinisyys? Onko sitä edes lupa määrittää? Onko se sitä, että syyllistetään toinen sukupuoli kaikkeen pahaan mitä on historiassa tapahtunut, mäkätetään vähäpätöisistä asioista turhaan vai sitä että keksitään uusia tasa-arvoasioita, jotta saadaan edes jonkinlainen syy olla äänessä. Puhuttaessa miesten tasa-arvoasioista, niin kyllä ollaan sormea heristämässä ”kyllä teillä on kaikki hyvin, kun olette niin etuoikeutettuja”. Tasa-arvo on kuitenkin kaukana, kun lasten huoltajuutta ollaan selvittämässä, verrataan samasta rikoksesta saatua rangaistusta tai työtapaturmia ja -kuolemia. Jos on toksista feminismiä, niin se esiintyy naisen soimatessa miestä ”ole nyt edes mies” huutaen.

Jyri Astokari

ps

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä ja napakka kirjoitus.

Ennen kuin kukaan mies nyt kuitenkaan vajoa itsesääliin sen takia, kannattaa muistaa, että lappusilmäfeministit saavat vahinkoa miesmaailmassa yhtä paljon kuin se kuuluisa kärpäsen paska Atlantissa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset