JyriAstokari

Kevätpäiväntasaus on naisten pyhä

 

Tänään on päivä jolloin pimeyden tappaa valo, ja päivä voittaa yön. On uudelleensyntymisen aika, kevät alkaa kuohua niin eläimissä kuin kasveissa. Suomessa on iät ikuiset katsottu taivaita ja tiedetty tarkasti erityisten päivien paikat vuodessa. Suomessa on Stone Henge:ä vanhemmat kivikalenterit, joissa valo on saanut erityisen merkityksen osuessa kivipeltoon tänä pyhäpäivänä.  Nämä eivät ole mitään sattumia tai pieniä kivikasoja vaan suuria esikirkkoja jotka ovat vaatineet heimolta suunnattoman määrän energiaa ja tietoa. Niin he loivat säteistä ja kivistä pyhän geometrian, joka yhdisti heidät ikuiseen luonnonkiertoon ja maailmankulkuun.

Eläimet heräävät kohmeesta, hurme alkaa virrata talven jäykistämissä lihaksissa. Kissojen kevätkiima syttyy äänekkäästi, jänikset nyrkkeilevät pelloilla ja kalat alkavat kudun. Vesilinnut tulevat kotiin Linnunrataa pitkin ja tuovat sielut syntyneille ja valon taivaalle. Vesilinnut ovat naisellisuuden, ilman ja tulevan hedelmällisyyden merkki. Monissa Euroopan maissa linnunmunia maalataan ja ollaan maalattu, jo ennen kristinuskon pääsiäisriittejä. Kristinusko otti pohjoisessa muinaissuomalaiset uskomukset sikiämisestä ja yhdistivät ne Jeesuksen metafyysiseen, neitseelliseen ihmeeseen. Siksi seuraava sunnuntai on Marian ilmestyspäivä.

Naiseus on kevätpäiväntasauksessa tärkeä. Naiseus oli elämän ja kuoleman, rajallisuuden hallitsija. Suomi oli kauan sitten matriarkaalinen, tämä tulee esiin hautalöydöissä ja arvoesineiden selvänä feminiinisyytenä. Muinaissuomalaiset shamaanit pukeutuivat naisiksi, tehdessään poppamiestaikoja kevätpäiväntasauksena. Yksi helppo taika kotona tänään, on ottaa muna ja laittaa se seisomaan. Kananmuna pysyy pystyssä hyvin puualustalla suippopäällään ilman tukea, tämä taika toimii vain kaksi kertaa vuodessa.

Kevätpäiväntasaus on ollut ympäri muinaisen maailman seksuaalinen ja lisääntymisen herätejuhla. Mesopotamiassa oli Inanna tai Ishtar, taivaanjumala joka palaa valon ja elämän kanssa alamaailmasta kevätpäivänseisauksena. Slaaveilla on Marzanna, joka hukkuu keväällä lopettaen talven kylmyyden. Suomessa on Päivätär, myyttejäkin vanhempi, väkevä auringonjumala kaukaa idästä ja ajasta. Kerhätkööt hän tänään kaikille auringonsäteistä kultanauhaa ja sulattakoon lumen, jotta kevät saisi tulla ja luonto herätä eloon. Vaikka lumen alta paljastuukin paljon koiran paskaa.

Jyri Astokari

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Matti Simonaho

Talvipäivän seisauksesta alkaa uusi vuosi.

Kevätpäivän seisaus on 90 vuorokautta uuden vuoden jälkeen.

Kesäpäivän seisaus - keskivuosi, Juhannus - on 180 vuorokautta uuden vuoden jälkeen.

Syyspäivän seisaus on 270 vuorokautta uuden vuoden jälkeen.

Maailma pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa. Yhdessä vuodessa on 360 vuorokautta - ei 365 joka on matemaattinen mahdottomuus. Karkausvuosi on virheellisen laskutoimituksen korjaamista.

"Kevätpäiväntasaus on ollut ympäri muinaisen maailman seksuaalinen ja lisääntymisen herätejuhla. "

Tuosta ei ole minkäänlaista todistetta. Mutta sen verran kai voi pilke silmäkulmassa todeta, että neljä kertaa vuodessa on seisahdus. :)

Käyttäjän JyriAstokari kuva
Jyri Astokari

Vuoden voi laskea alkavan monesta kohtaa. Monet kulttuurit aloittaa laskennan kevätpäivänseisauksesta. Kuitenkaan en tässä lähtenyt sitä puimaan vaan totesin tämän juhlan olevan siinä hetkessä jolloin päivä ja yö ovat tasapainossa.

Vuodessa on noin 365.4. Siksi meillä on karkausvuosi, ja päivä pitenee pikku hiljaa.

Voit tutustua todisteisiin lukemalla viimeisen kappaleen juhlista ja jumalattarista.

Matti Simonaho

"Vuoden voi laskea alkavan monesta kohtaa. "

Tietenkin voi, mutta onko esitetty kohta reaali ja käsitteellistieteellisesti oikea kohta.

"Vuodessa on noin 365.4."

Että Maailma kiertää auringon 365:ssä vuorokaudessa, sillä ei ole mitään tekemistä Maailman ajanlaskun kanssa. Jos Maailma pysähtyisi radallaan Auringon ympäri, Maailma pyörisi silti akselinsa ympäri ja Maailman ajanlaskussa olisi 360 vuorokautta.

Maailma pyörii akselinsa ympäri 24 tunnissa = ympyrä. Ympyrä = 360 astetta. Ei 365 astetta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset