Ilmastoahdistuksesta ajatusten kirkkauteen
Jokainen suomalainen on vihreä
Kun podin omaa ilmastoahdistusta polttaessa risuja ja ruusuja mökin pihalla, aloin miettiä mihin tarvitsemme ”ympäristöpuoluetta” ja ”tasa-arvopuoluetta”. Kumpikaan näistä ei ole sitä mitä etiketissä lukee vaan antavat väärän kuvan omasta politiikastaan. Vihreät ovat pitkään olleet isojen kaupunkien kaupunginvaltuustoissa, sieltä käsin tuominneet jokaista teollisuusprojektia mikä ei liity sähköautoiluun. Isoin näistä on tietysti Helsinki, jonka pinkkivihreän vaakunan värit voitaisiin korvata kuvalla jättimäisestä hiilikasasta ja lumikolasta. Miksei kaupungit joissa on suuri vihervasemmisto, pidä huolta kaupungin vaikutuksesta ympäristöön vaan meluavat turhasta patriarkaatista ja sortavista rakenteista? Eduskunnassa nämä samat puolueet ajavat lisää rajoitteita ja veroja jolloin Suomalainen valmiiksi puhdas teollisuus ulkoistetaan maihin, joissa luonto on kaatopaikka ja ihmisoikeudet karu vitsi. Ihmiset jaetaan ryhmiin ja vertaillaan mitä erikoisoikeuksia toisilla on ilman että otetaan vastuuta huomioon.
Suomi on aina ollut luontoystävällinen sekä tasa-arvoinen maa, ja tulee aina olemaan. Olemme hyvin heterogeenisiä siinä, miten kunnioitamme luontoa, eläimiä ja toisiamme. Tietysti jokaisessa ryhmässä on poikkeavia ja pahoja yksilöitä, mutta nämä ovat vain pieni ryhmä. Suomalaiset ovat shokissa mennessään ulkomaille, miten monessa maassa heitetään roskat suoraan mereen, huuhtoutumaan jäteriutalle tai Laatokan rannoille. Mieliimme ei voi mahtua se, miten jotkut käyttävät meille pyhää luontoa nopean rahan saamiseksi. Eläimet tapetaan ja puut kaadetaan, meillä sellaisesta ei ole enää jälkeäkään. Viime vuonna pelkkä kuva pöllönpojasta kannon päällä aiheutti mylläkän. Suomi on yksi puustollisimmista maista Euroopassa, muut ovat hakanneet ja tuhonneet omansa aika päiviä sitten. Silti piipertäjät ovat kahlitsemassa itseään puihin, kun vain sähköautoillaan kerkeävät. Suomessa on metsänkasvatus säännöstelty niin hyvin, että tulevaisuudessakin nautimme laajoista puuvarannoistamme.
Luontoon kuuluu myös eläimet. Suomelaiset metsästävät ja juhlimme saalista peijaisilla. Ennen annoimme karhullekin morsiamen, ettei metsämatin tulisi yksin vaeltaa alisissa. Otso on pitänyt sijansa sielussa ja sydämessä, ehkä osa sitä vanhaa asuu vielä sisällämme. Toisin on Kiinassa, tuolla raakalaisten ja poppamiespatojen maassa. Ei voi ymmärtää miten sairasta on imeä kahlituilta karhuilta sappinestettä vain siksi että jonkun lemmenpamppu on löystynyt vuosien jälkeen. Karhut survotaan pieneen häkkiin, jotteivat pääse tappamaan itseään tai vapauttamaan verellä, toisia orjuuttakin pahemmasta kohtalosta, olla sappinestettä luovuttava lihasta valmistettu trippipurkki. Toisin on merillä, jossa miljoonittain haikaloja riisutaan selkäevistään, otetaan rustonpala puukolla vuollen. Heitetään vajoamaan mustaan loukkoon hautaan. Tämäkin vain siksi että saadaan maistumatonta keittoa siitä korkeasti maksavilla. Esimerkkejä voisi jatkaa niin tiikereistä, sarvikuonoista kuin kyyhkysten pesistä. Näihin ympäristörikollisiin ja luontobarbaareihin verrattuna olemme druidimaisessa yhteydessä omaan maahamme, emmekä mitään saastuttavia persereikiä kuten toiset haluavat meidän näyttävän.
Miten kansakunta kohtelee alhaisintaan ja haavoittuvaisintaan kertoo enemmän kuin mikään muu. Me olemme vuosisadassa rakentaneet lintukodon jossa ei tarvitse sontia tielle, nukkua pahvilaatikossa tai syödä jätelavalta. Kun työoloja verrataan muutamaa maata vasten, voimme olla onnellisia, että teemme työtä Suomessa. Sanotaan mitä tahansa kilpailukykysopimuksesta tai aktiivimallista olemme kuin luojan taskussa verrattuna niihin maihin josta ostamme tuotantomme. Kiinan kännykkätehtaat ovat kuolemanleirejä joissa jopa itsemurha pitää estää suojaverkoin. Suomessa minkeilläkin on paremmat oltavat. Viemme elektroniikkaromun Intiaan jossa lapset kaluavat vanhoista kännyköistämme jalometallit, samalla impaten litiumhöyryt alikehittyneisiin keuhkoihinsa. Ei näissä maissa tarvitse välittää kuinka kauan työntekijä elää, kun uusi on valmiina työntämään ruhon edestään etsiessä vanhaa banaanipuhelinta.
Suomi on aina ollut luontoystävällinen sekä tasa-arvoinen maa, ja tulee aina olemaan. Suomi, Hyperborea.
”Suomi on aina ollut luontoystävällinen”
Oma käsitykseni ei ole näin runollinen. Lapsuuteni Suomessa järvet haisivat sellutehtaiden lietteiltä ja metsiä hoidettiin ruiskuttamalla niihin lentokoneista käsin myrkkyä.
Luulen, että Suomen luonnolle suurempi pelastus oli liittyminen EU:hun kuin me itse.
Mitä usein spekuloituun teollisuuden pakoon tulee, niin ainahan kaikkea ympäristönsuojelua on vastustettu väitteellä, että työpaikat menee. Mutta todellisuus ei ole näin yksinkertainen. Vakkapa tekstiiliteollisuus lähti, koska elintason kasvu nosti palkkakuluja ja lähimarkkinat (erityisesti Neuvostoliitto) lakkasivat ostamasta. En ole silti kuullut ehdotettavan, että palkkamme pitäisi palauttaa bangaldeshilaiselle tasolle.
Sähkö sitäpaitsi ei Kiinassa ole teollisuudelle sen halvempaa kuin Suomessakaan, täällä sen saatavuus vaan on vakaampi.
Nenäänsä pitemmälle ajattelevat yritykset kehittävät toimintaansa siten, että toiminta on tulevaisuudessakin mahdollista. Hyvänä esimerkkinä Suomen suurin CO2-päästäjä SSAB. Sen tosin nykyään omistavat ruotsalaiset.
https://yle.fi/uutiset/3-10053071
Ilmoita asiaton viesti